HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Älä sano näitä kipupotilaille

Itse kärsin sairaudesta/ominaisuudesta/viasta, joka on vuosia aiheuttanut kipua ja tulee jatkossakin aiheuttamaan, joten mulla on pieni käsitys millaista on elää kroonisten kipujen kanssa. Ja mä tiedän myös millaista harhaista potaskaa ihmiset suustaan päästää, kun juttelevat kipupotilaan kanssa. Joten tässä pieni muistilista ihmisille asioista, joita ei kannata sanoa ihmisille, joilla on jokin sairaus, kipu tai diagnoosi.


1. Et sä kauhean kipeältä näytä.

Miltä näyttää kipeä? Pitäisikö mun vuotaa verta, menettää raaja tai olla mustelmilla ollakseni oikeutettu sanomaan olevani kipeä? Eikö kivuista kärsivä ihminen saa meikata, pukeutua kivasti tai hymyillä? Pitääkö kivuista kärsivän ihmisen näyttää jatkuvasti kärsivältä, ilman mahdollisuutta parempiin päiviin, iloisuuteen, onneen? Onko kipeän ihmisen pakko ylipäätään näyttää kaikille kipunsa?

2. Ethän sä eilen ollu mitenkään kipee.

Tattadadaa, monien sairauksien ja vammojen oirekuvaan kuuluu aaltoileva tai kausittainen kipu. Tai sit vaan on sillä hetkellä ollut yksinkertaisesti lääkitys kunnossa. Vaikka diagnoosi olisi mikä, on täysin mahdollista viettää oireettomia tai vähä oireisia päiviä - mutta tilanne voi muuttua tunneissa päinvastaiseksi. Mä voin mennä illalla kivuttomana nukkumaan ja herätä aamulla paskana. Tai toisinpäin. Se että joku on eilen ollut iloisin mielin seinäkiipeilemässä, ei tarkoita sitä, etteikö hän aamulla voi olla ensiavussa odottamassa kipupiikkiä kankkuunsa.

3. Mähän en ite ota ees Buranaa, ei sunkaan kannattais.

Mä voin vannoa, että jokainen kivuista tai sairaudesta kärsivä ihminen olisi mieluummin terve ja käyttäisi maksimissaan d-vitamiinia särkylääkkeiden sijaan. Kukaan ei nauti ensiavussa tuntien jonottamisesta piikkiä tai tippaa varten. Kukaan ei halua aloittaa päiväänsä särkylääkkeillä. Kukaan ei nauti särkylääkkeiden sivuvaikutuksista ja monista haitoista. Mutta kukaan ei myöskään halua olla kipeä, joten särkylääkkeiden merkitys on kipupotilaille aika suuri. Kaikilla pitäisi olla oikeus kivuttomuuteen, eikä kenenkään kuulu kärsiä sen takia, että joku kokee ylemmyyden tunnetta ollessaan kova kaveri, joka ei koskaan kipua tunne. 

4. Et sit taaskaan tullu sinne juhliin/Taas peruit sit viime hetkellä.

Monetkohan kestit multakin on menny päin persettä, kun kipu tai muut oireet iskee kesken kaiken - tai sopivasti juuri ennen juhliin lähtöä. On helvetin noloa perua menot viime hetkellä, eikä kukaan oikeasti niin halua tehdä. Ei kukaan halua jäädä kotiin täydessä tällingissä sikiöasentoon syömään särkylääkkeitä, kun muut pitää hauskaa. Mut joskus vaan niin käy. Olen pahoillani, mutta no can do.

5. Miks sä oot taas noin pahalla tuulella? Et käy missään, mökötät vaan himassa.

Mä tiedän, että kipu, sairaus tai diagnoosi ei ole mikään oikeutus käyttäytyä asiattomasti, vittuilla tai olla ilkeä, mutta joskus naama on vaan vinossa vitutuksesta. Joskus se oma tilanne vaan ottaa niin paljon päähän, että halu lähteä kylille rymyämään hymy naamalla on mahdotonta. Ja jos sä tiedät mikä on homman nimi, älä viitti kysellä ja syyllistää. Mä ainakin kipukausina olen todella hermostunut, ärtynyt ja äkäinen ja silloin tietoisesti siirryn syrjemmälle, etten pilaa muiden fiiliksiä tulemalla paikalle kipeänä ja vihaisena, itku kurkussa. Älä moiti tai arvostele sen takia. Paskasta käytöksestä saa huomauttaa, mutta toisen hiljaisuudesta, uupumuksesta tai surkeasta naamasta vinkuminen on vaan helvetin turhaa.

6. Mites sä et pysty tekemään asiaa X, mutta asia Y sujuu hyvin...?

On ihan silkka fakta, että joku ei välttämättä pysty sairautensa takia istumaan tietokoneen ääressä 8 tunnin työpäivää, mutta pystyy käymään juoksulenkillä. Joku kykenee hiihtämään, muttei seisomaan pitkiä aikoja. Joku taas ei pysty laittamaan verhoja, mutta pystyy käymään puntilla. Oirekuvaa tuntemattoman ihmisen on aivan turha alkaa vertailemaan erilaisia toimintoja keskenään ja aukoa naamaansa. Jokainen tekee sen mitä pystyy, usein enemmänkin. Piste. 
 
7. Noin nuori ja muka kipee! 

Iällä ja kivulla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Toki on fakta että toiset sairaudet tulee herkemmin vanhemmalle väelle, mutta ikä ei ole este kivuille. Vammat, sairaudet, tapaturmat ynnä muut ikävät asiat voivat iskeä myös siihen tervehenkiseen urheilijanuorukaiseen. Ja ikävä kyllä, jopa pienet lapset voivat kärsiä kivuista, kroonisistakin. Surkeaa mutta totta, nuoruus ei suojele sairauksilta sataprosenttisesti. Eikä nuori sairas ole yhtä kuin heikko hyödytön raato, kuten monien iäkkäimpien saarnaajien rivien välistä voi lukea. Nuorellakin on oikeus hakea ja saada apua kipuihinsa, terveyspalvelut eivät ole vain keski-ikäisille ja sitä vanhemmalle väestölle tarkoitettu siinä vaiheessa kun alkaa lonkka hapertua ja kaihi iskeä silmämuniin.

8. Pitäisit itsestäs parempaa huolta.

Harmi vaan kun monet rakenteelliset viat, suolistosairaudet, syövät, vammat, astmat, allergiat, kulumat, tapaturmat jne. eivät ole kiinni siitä syötkö rahkaa ja käytkö salilla. Tai venytteletkö ja käytkö hierojalla. Toki elämäntavat on suuressa roolissa ihmisten terveyden kannalta, mutta jos sulla on polvessa kierukka paskana ja suolistossa krooninen tulehdus, on aivan turha tulla muka niin helvetin jälkiviisaana vinkumaan jostain satunnaisesta pullasta ja saunakaljasta. Ja kyllä, jostain sairaudesta kärsivät ihmiset usein yrittivät elää mahdollisimman terveellisesti sairautensa kannalta, ei kukaan halua tahallista hallaa tehdä itselleen, esimerkiksi syömällä kiellettyjä ruoka-aineita tai tekemällä kipuja edistäviä liikeratoja ihan vaan piruuttaan.
 

7 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu. Toivottavasti saat hyvää kipulääkitystä (ja käytät sitä hyvillä mielin ilman syyllisyyttä).

    Terveisin lääketieteen opiskelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itselläni onnekas tilanne muihin samaa diagnoosia kantaviin, että normaali elämä sujuu hyvin ja ei pahene. Mutta tuttavapiiriini kuuluu paljon eri tavalla sairaita ihmisiä ja mua loukkaa heidänkin puolestaan, miten yhteiskunta ja muut ihmiset suhtautuu kipuun.

      Tsemppiä opiskeluun ja kaikkea mukavaa sulle!

      Poista
  2. Täytyy myöntää että olen itsekin sortunut näistä johonkin aikoinaan. Sitä kroonista kipua on todella vaikea ymmärtää ellei ole itse kokenut, ja väkisinkin tulee se ajatus, että eihän tuo ihminen näytä sairaalta, ei voi olla niin pahat kivut. Onneksi olen näistä ajoista viisastunut ja tiedän jo, että se miten paljon tai vähän sairaalta joku näyttää ei kerro mitään siitä miltä kyseisestä henkilöstä tuntuu.

    Tavallaan olen päässyt itse kokemaan saman, kun sairastuin neurologisperäiseen huimaustyyppiseen oireyhtymään. Minulla ei ole kipuja, mutta tasapaino-oireista johtuva yli kuukauden jatkunut vuodelepo sai minut tajuamaan noita edellämainittuja asioita. En missään vaiheessa näyttänyt sairaalta, ja kun sitten kohtasin vähätteleviä "ei voi olla niin kamalaa" -kommentteja, tajusin että olen ehkä itsekin sortunut moisiin joskus. Siinä kohtaa kun ei pääse kävelemään ilman että pitelee seinistä kiinni, paikallaan seisominen puolta minuuttia kauemmin on mahdottomuus ja suihkussa käyminen vie kaikki voimat, ei kauheasti huvittanut kuunnella niitä "ei voi olla niin kamalaa" -kommentteja... Oma oireyhtymäni on onnekseni ollut kuukausia remissiossa ja toivon että pysyykin, mutta aina on se mahdollisuus että oireet palaavat hetkenä minä hyvänsä. Mutta jokainen päivä kun pääsee sängystä ylös ilman että joutuu ottamaan tukea seinästä on aina positiivista!

    Täyttä asiaa siis tämä kirjoituksesi ja tsemppiä sulle oireiden kanssa!

    VastaaPoista
  3. Taitaa olla monelle aij-jai-jai-ihmisille silmiä avaava kirjoitus! On helppoa arvostella ihmistä hänen ulkoisen olemuksen perusteella. Kipu vie ihmiseltä järjen tai sitten tekee hänestä hiljaisen, onnettoman "mörköilijän", joka lähes aina ymmärretään väärin, vaikka sairaus olisi muilla tiedossa. CRPS1 tekee juuri tuollaisen minusta. Ja lääkäri tuntuu tietävän kipusi tai sen puuttumisen paljon paremmin, kuin sinä itse. Onneksi saan uuden lääkärin juuri tuollaisen tilalle! Täytyy vain toivoa että asiantuntemus tulee uuden lääkärin mukana. Sinä olet kuullut juuri ne tyhmät kommentit, joita vain kroonisesta kivus tietämättömiä voivat suustaan päästää. Yritetään jaksaa.

    VastaaPoista
  4. Sul on kiva blogi!!! Sait lukijan :)

    https://amameno.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Jep, tiedän tunteen. Ärhäkkää nivelrikkoa sairastavana (molemmat lonkat leikattu ja niihin laitettu tekonivelet reilusti alle nelikymppisenä) todellakin tiedän, mitä on elää jatkuvan, todella hirveän kivun kanssa. Lonkat ovat tältä erää kuosissa, mutta koska olen näin nuori, on edessä vielä ainakin kaksi uusintaleikkausta, helvetin isoja ja pitkän toipumisajan vaativia. Selkärangan nivelrikkoa ei leikkauksella ole mahdollista korjata, joten sen pahenevan kivun kanssa on vain elettävä, samoin jo oireilevan toisen polven, niskan ja sormien nivelkivun kanssa. Ihmiset, jotka vinkuvat jostain saatanan pikkujutuista voivat siis mun puolesta painua v***uun.

    Toivotan sulle jaksamista oman sairautesi kanssa, ja mukavaa loppukesää. Kirjoitat loistavasti! :) ♡

    VastaaPoista
  6. Mä ymmärrän täysin mitä tarkoitat, koska ihmiset sanoo paljon ajattelemattomia asioita toisille. Toisen kipua ei pidä aliarvioida.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!