HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Koiria koiria koiria

Koiraihmiset, nuo muita ihmisiä älykkäämmät yksilöt ja keskustelupalstoilla päsmäröivät kaikkivaltiaat saavat mut nyt avaamaan tämän puoliteholla surisevan läppärini ja avautumaan. Koska koiraihmiset (huomautan tässä välissä, että koiraihmisillä tarkoitan yli-innokkaita koirasekoilijoita, en mitään koiran ja ihmisen hybridimallia) vaan ovat niin erikoisen intohimoista sakkia, joiden ajoittain kiihkoilun puolelle menevä paasaaminen herättää mussa ajatuksia.

Ensinnäkin mä olen huomannut koiranruuan olevan jonkin sortin uskonto, josta keskusteltaessa netissä on täysin oikeitettua mollata "vääräuskoisia" ja raivokkaasti jauhaa oman Roki-Jorman karitsanviuluruokavaliosta. Että meidän Nasse-Köpi syö joka päivä klo 5:34 tasan 145 grammaa norpanselkää hapanimeläkastikkeessa, että te saatanan markettiruokien antajat voisitte mennä itseenne!!! Että olette eläinrääkkääjiä koko sairas sakki, kun ette tätä samaa sotkua syötä teidän sesseillenne!!!

Olisi mielenkiintoista tietää koiranruoka-asioista tappelevien ihmisten pulssi, kun he naputtavat viestiä jollekkin koiraisaaelämää.fi-sivustolle. Veikkaan että yli sadan lyönnin yli mennään.

Ja ne harrastukset. Luin yksi kaunis päivä joltain palstalta jonkun the koiraihmisen vuodatuksen siitä, että koiralla pitäisi olla useampi harrastus viikossa. Ymmärrän agilityt, näyttelyt ja tokoilut jos kiinnostaa, mutta on se jumalauta kumma kun koirallakin pitää olla kuudet treenit viikossa. Että on sitten kivasti karatea, sirkusta, ampumahiihtoa ja siihen päälle vielä joku henkevämpi harrastus tasapainottamaan, vaikkapa posliininmaalaus. Ei jumalauta. Eikö tavalliselle kotikoiralle riitä leikit, lenkit, mahdollinen perusjuttujen harjoittelu, oman reviirinsä vartioiminen ja rapsuteltavana oleminen? Eikö ole kauhean stressaavaa koko ajan treenata jotain? Se on koira, eikä mikään olympiatason urheilija tai tuleva professori. Minä ainakaan ala meidän elukkaa kuljettamaan mihinkään lätkäreeneihin, varsinkin jos toisen mielipuuha on juosta metsässä ja maata olkkarin matolla.

Sitten on nämä jotka näkee omassa koirassaan jotain ylivertaisen inhimillistä tai älykästä. Totta kai suurin osa pitää omaa koiraansa kaikkein ihanimpana, mutta että jotkut tosiaan kuvittelee oman karvaperseensä olevan jotenkin spesiaali kaikkien koirien joukossa esim. älykkyytensä suhteen. Ja onhan koira viisas eläin, en mä sitä kiellä, varmasti ymmärtää enemmän kuin osataan arvatakaan. Mutta se että luulet Musti-Rollen ymmärtävän kaikki sun jorinat, Titanicin juonen ja Ikean kaapin kokoamisohjeet, sä ehkä hieman yliarvioit Nöffen ajatuksenjuoksun.

Ja mun täytyy myöntää, että moni palstoilla silmiini osunut koirasana saa mut voimaan heikosti. "Meidän koiruus" on yksi. KOIRUUS? Tai eräs koiransa ripulista puhuessaan käytti sanaparia "hauvelin masu". Mä en ymmärrä miksi koirista puhuessa pitää alkaa tekopirteästi lässyttämään, puhumaan vauvaäänellä ja vääntelemään sanoja vähä-älyiseen muotoon. "Titten meilän piäni koilanen töi titä luuta tittenniin, ai ai piäntä haukkuliinia". Oukkidoukki. Asia kunnossa. Jotenkin koomista sössöttää jostain höpönöpöhaukun namipaloista ja karvapörrön pissuhädästä, kun kyseessä on joku 7-vuotias ja 65-kiloinen rotikka.

Emmekä voi myöskään unohtaa näitä hifistelijöitä, jotka pukee piskin kuin joulukuusen ja hankkii sille kaiken materian mitä paikallinen Mauku&Haukku myy. Mä just yks päivä koiranruokaa hakiessani huomasin turkinhoitohyllyllä uskomattoman valikoiman jos jonkinlaista tököttiä elukan karvaan. Oli kuivashampoota, kiiltosuihketta, muotoiluainetta... Kaikkien hinnat toki ihmisen vastaaviin kolminkertaisia. Mä ymmärrän selvityssuihkeet takkukarvoille jne. mutta kyllä mun mielestä kuivashampoot ja kaikemaailman lakat ja kampaussuihkeet menee vähän yli. Tai en tiä, pitäisköhän itekkin kokeilla tolle meidän piskille laittaa jotain geeliä vaikka persekarvoihin, niin on sitten sassy & bad assy narttu. Onhan se ihanaa jos on dogi mintissä. Kadun sliipatuin rakki. Ehkä se sitten jotenkin kohottaisi koiran itsetuntoa ja sillee. Tai sitten ei.


Että hirveen koiramaista ja koiraisaa viikkoa vaan kaikille!